Ruotsinkieliset asiakasperheet saavat suurimmassa osassa arvioiduista palveluista yhtä hyvin tai joissakin palveluissa jopa paremmin palvelua kuin suomenkieliset. Ruotsinkielistä palvelua ostetaan eräissä lastensuojelun yksittäisissä palveluissa, joissa omaa henkilöstöä ei ole.

Helsinki on asunnottomuuden vähentämisen edelläkävijä. Asumisneuvonnalla onnistutaan välttämään taloudellisesti ja inhimillisesti kalliita häätöjä. Hätämajoituspalveluiden turvallisuudessa on vielä kehitettävää.

Perusopetuksen ja lastensuojelutarpeen arvioinnin tiedonvaihdossa ja yhteistyössä on pääosin noudatettu kaupungin ohjeita. Ohjeistuksia on kuitenkin paljon, eivätkä ne ole kaikilta osin selkeitä ja yhdenmukaisia. Oppilashuollon ja lastensuojelun konsultaatiokäytännöt ovat toimivia, ja henkilöstön osaamista on kehitetty.

Iäkkäiden kotihoidon asiakkaiden pääsy pitkäaikaiseen ympärivuorokautiseen hoivaan on sujuvoitunut, ja jonotusajat ovat lyhentyneet. Hakuprosessi voi kestää pitkään, eikä sen toimivuudesta kerätä asiakaspalautetta.

Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimi on varautunut häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin pääosin asianmukaisella tavalla, mutta havaintojen perusteella kehitystyötä tulee tehdä tulevaisuudessakin.

Kaupungin päihdepalveluissa on helpotettu huumeriippuvuudesta kärsivien hoitoon pääsyä useilla uudistuksilla, jotka ovat parantaneet opioidikorvaushoitoon ja vieroitushoitoon pääsyä. Uudistusten vaikutuksia muihin päihdepalveluihin pääsyyn ei voitu arvioida, koska uudistuksista on kulunut vain vähän aikaa ja vertailukelpoista tilastotietoa puuttui. Huumeriippuvuudesta kärsivien palveluilla voidaan myös vähentää huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja ja parantaa ympäristön viihtyisyyttä ja turvallisuutta, mutta tiloista on puutetta.

Pormestarimallin myötä kaupungin kansallinen edunvalvonta on kehittynyt kahden viimeisen strategiakauden aikana.

Vuoden 2021 arviointikertomuksen suosituksista 94 prosentin kohdalla on ryhdytty toimenpiteisiin.

Kaupunkistrategian mukaan perheitä tuetaan monialaisesti, ja varhaiseen ja laaja-alaiseen tukeen suunnataan voimavaroja. Lapsiperheiden sosiaaliohjauksen saatavuutta on parannettu ja palvelua on laajennettu ja kehitetty. Kuitenkin odotusaika palveluun on kasvanut, ja osaavan henkilöstön saatavuus on heikentynyt.

Äitiys- ja lastenneuvolapalveluissa pyritään huomioimaan perheiden yksilölliset tarpeet. Perheet eivät kuitenkaan aina saa erityistä tukea riittävän nopeasti, ja hoidon jatkuvuudessa on parannettavaa.

Seniorikeskukset ovat pyrkineet parantamaan henkilöstön työhyvinvointia sekä pito- ja vetovoimaa, mutta mittareiden perusteella kehitystyötä riittää vielä tulevaisuudessakin.

Omaishoitajien vapaiden ajaksi tarjolla oleva alle 65-vuotiaiden tilapäishoito ei aina vastaa eri asiakasryhmien tarpeita. Tilapäishoitopaikkoja ei ole riittävästi kaikille asiakasryhmille.

Sitovista toiminnan tavoitteista toteutui 51 prosenttia. Koronapandemian jatkuminen on vaikuttanut etenkin kasvatuksen ja koulutuksen sekä sosiaali- ja terveystoimialan tavoitteiden toteutumattomuuteen.

Lastensuojelun avohuollon palvelujen työntekijämitoitus on lain mukaan riittävällä tasolla, mutta perheiden lisääntyneiden haasteiden takia asiakkaiden tarpeisiin ei aina pystytä vastaamaan.

Kotihoitoa on pyritty kehittämään viime vuosina, mutta useimmat tavoitteet ovat jääneet toteutumatta. Henkilöstöpula on kotihoidon suurin ongelma. Kielellinen yhdenvertaisuus ei toteudu ruotsinkielisen hoitohenkilöstön puutteen vuoksi.

Kaupunki on pyrkinyt edistämään mielenterveyskuntoutujien pääsyä asumispalveluihin muuttamalla Auroran sairaalan kuntoutuspsykiatrian osastoja asumisyksiköiksi ja lisäämällä asumispalveluiden palveluvalikoimaa ostopalveluiden kilpailutuksessa. Jonottajien määrä asumispalveluun ei kuitenkaan ole käytännössä pienentynyt.

Kotihoidossa ja palveluasumisessa on otettu käyttöön päivystystilanteiden opas ja Liikkuva hoitaja -palvelu, mutta niitä ei vielä hyödynnetä täysimääräisesti. Sairaalasta kotiuttamiseen liittyvää yhteistyötä tulisi tiivistää.

Lastensuojelussa on haasteita vastata sijaishuollon kasvaneeseen tarpeeseen perhehoidolla sekä erityis- ja vaativan tason laitoshoidolla.

Sosiaali- ja terveystoimiala on kehittänyt päihteiden käyttäjien hoitoa ja päihdehaittoja vähentäviä palveluita sekä madaltanut palveluihin pääsyn kynnystä. Yhteistyössä muiden toimijoiden, erityisesti lastensuojelun palveluiden, kanssa on kehitettävää.

Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon laadunvalvontaa voidaan pitää tyydyttävänä kaupungin omassa tuotannossa ja riittävänä ostopalveluissa.

Perhekeskusmalli on lisännyt eri ammattilaisten välistä yhteistyötä tavoitteiden mukaisesti. Perhekeskustyö on vasta alussa useilla Helsingin alueilla ja kehittämistarpeita on edelleen.

Asiakkaiden asema on osin parantunut perustoimeentulotuen Kela-siirrossa, mutta myös väliinputoajia löytyy.

Omaishoitoa tukevat palvelut ovat monipuolisia, mutta palvelutarjontaa ei hyödynnetä täysimääräisesti. Palvelujen laadussa omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana on parannettavaa.

Asunnottomuusohjelmia on toteutettu ja pitkäaikaisasunnottomuutta on saatu vähennettyä, mutta asunnottomuus kokonaisuutena on kasvanut ja muuttanut muotoaan.

Saattohoito on laadukasta varsinkin vaativalla erityistasolla (HYKS) ja erityistasolla Suursuon sairaalassa ja kotisairaalassa, mutta perustason hoidossa osaaminen ja edellytykset vielä vaihtelevat.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden mittaaminen on vasta alkamassa.

Kiire on heikentänyt palvelun laatua. Ympärivuorokautisen hoidon arviointiprosessi kestää kauan.

Palveluiden saatavuutta ja riittävyyttä on parannettu, mutta asumispalvelujen hoitoketju ei ole sujuva.

Hyvinvointitavoitteiden seurantaa tulee kehittää.

Ensihoito on tuloksellista kasvaneesta tehtävämäärästä huolimatta.

Kaupungin toimet eivät ole olleet riittäviä omaishoidon lakisääteisen lomituksen järjestämiseksi.

Tilastojen mukaan subjektiivinen oikeus henkilökohtaisen avustajan saamisesta Helsingissä on toteutunut hyvin.

Nuoren mahdollisen moniongelmaisuuden vuoksi oikeaa palvelua tai hoitopaikkaa voi olla vaikea löytää.

Kaupunki on lisännyt aktiivisesti kuntouttavaa työtoimintaa ja on tällä kyennyt vaikuttamaan siihen, että kuntoutettavien elämäntilanteen hallinta ja valmius osallistua työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin on parantunut.

Sosiaalityön mahdollisuuksia nuorten tukemisessa ei ole voitu täysimääräisesti hyödyntää, koska toimeentulotukihakemusten käsittely vie entistä suuremman osan sosiaalityöntekijöiden työajasta.

Terveyserot ovat sairastavuusindeksillä mitaten hieman tasoittuneet peruspiireittäin vuosina 2009–2011, mutta pidemmällä aikavälillä väestöryhmittäinen ja alueellinen eriytyminen on Helsingissä kuitenkin voimistunut.

Kaupunki seuraa lakisääteisesti hoitoon pääsyä, mutta hoidon tehokkuuden ja vaikuttavuuden seurantaa ei juurikaan tehdä.

Menetelmät varhaisen tuen tunnistamiselle ovat riittävät. Ongelmana on, että varhaiselle puuttumiselle ei ole aina mahdollisuuksia.

Yhteistyö lastensuojelun ja lasten ja nuorten peruspalvelujen välillä ei ole kaikilta osin riittävää.

Uudistukselle asetetut tavoitteet saavutettiin melko hyvin.

Muistisairaat tarvitsevat erityisesti muistisairaille suunnattuja, muunneltavia palveluasumisen vaihtoehtoja ja ympärivuorokautista hoitoa sairautensa eri vaiheissa.