Tiedonkulku ja yhteistyö perusopetuksen ja lastensuojelun välillä

Arvioinnin tavoite

Arvioinnin pääkysymys oli, toteutuvatko tiedonkulku ja yhteistyö perusopetuksen ja lastensuojelun välillä kaupungin ohjeistusten mukaisesti. Arvioinnissa tarkasteltiin, onko tiedonvaihdossa ja yhteistyössä noudatettu kaupungin toimintaohjeita, onko tiedonvaihtoon ja yhteistyöhön liittyvää osaamista kehitetty, ja onko tiedonvaihdolle ja yhteistyölle luotu rakenteet. Perusopetuksen ja lastensuojelun yhteistyön lähtökohtana on, että koulunkäynti on keskeinen osa lapsen elämää ja se tulee järjestää lapsen edun mukaisesti. Kaupunki on laatinut useita ohjeita ja oppaita lapsia, nuoria ja perheitä koskevan monialaisen yhteistyön ja tuen tarpeen arvioinnin tueksi.

Johtopäätökset

Perusopetuksen ja lastensuojelutarpeen arvioinnin yhteistyö ja tiedonvaihto toteutuvat pääosin kaupungin ohjeistusten mukaisesti. Koulussa lapsen oma opettaja on yleensä se, jolla herää huoli lapsesta ja joka ottaa huolen puheeksi lapsen ja vanhempien kanssa. Ensisijaisesti perheelle tarjotaan koulun tukitoimia. Lastensuojeluun otetaan yhteyttä tilanteissa, joissa koulun omien keinojen ei koeta riittävän. Henkilöstön osaamista on kehitetty, ja oppilashuollon ja lastensuojelun konsultaatiokäytännöt ovat toimivia. Yhteistyötä koskevat ohjeistukset eivät kuitenkaan ole kaikilta osin selkeitä ja yhdenmukaisia, ja osaa koulujen ohjeista on vaikea löytää. Koulujen vaihteleva tiedonsaanti, henkilösidonnaisuus ja toimijoiden erilaiset odotukset vaikeuttavat yhteistyötä ja tiedonkulkua. Lisäksi yhteistyöhön ja tiedonvälitykseen vaikuttavat alueelliset erot, lainsäädännön monitulkintaisuus, salassapitokysymysten tapauskohtainen harkinta sekä konkreettiset yhteydenpitovaikeudet.