Asunnottomuuden vähentäminen

Artikkelin kuvituskuva

Tämän artikkelin lukeminen kestää noin 2 minuuttia

Arvioinnin tavoite

Arvioinnin pääkysymyksenä oli, onko asunnot­tomuutta vähennetty valtakunnallisten pitkäai­kaisasunnottomuusohjelmien ja kaupungin stra­tegiaohjelman mukaisesti. Arvioinnissa selvitettiin minkälaisin keinoin asunnottomuutta on pyritty vähentä­mään ja minkälaisia tuloksia on saavutettu. Lisäk­si selvitettiin, ovatko kaupungin eri toimialat laatineet strategiaohjelman mukaisen yhteisen suunnitelman asunnottomuuden vähentämiseksi, onko psykiatria- ja päihdepalve­luissa vahvistettu asumiskuntoutus­ohjelma, onko pitkäaikaisasunnottomuuden vä­hentämisohjelmaa jatkettu ja onko nuorten asunnottomuuden ehkäisyyn kiinnitetty erityistä huomiota.

Johtopäätökset

Asunnottomuusohjelmia on toteutettu laajasti ja pitkäaikaisasunnottomuutta on saatu vähennettyä, mutta asunnottomuus kokonaisuutena on kasvanut ja muuttanut muotoaan. Kasvu on aiheutunut pääasiassa nuorten ja maahanmuuttajien osuuk­sien kasvusta asunnottomissa. Kaksi kolmasosaa asunnottomuudesta aiheutuu tilapäises­ti tuttavien tai sukulaisten luona asuvista ja on niin sanottua piiloasunnottomuutta. Asumisneuvontatoiminnalla on ollut merkittävä häätöjä vähentävä vaikutus. Asumisneuvonnan asiakasmäärät ovat olleet kasvussa Helsingin kasvavan asukasmäärän vuoksi. Vaikka asumisen kaavoitustilanne on ollut viime vuosina hyvällä tasolla, ei valmistuneiden asunto­jen osalta ole päästy tavoitteisiin. Tontinluovutuksen yhteydessä on pyritty huomioimaan nuorille suunnatun asuntotuotan­non turvaaminen. Strategiaohjelman mukaista suunnitelmaa asunnottomuuden vähentämiseksi kaupungin eri toimialojen yhteistyönä ei ole laadittu eikä asumiskuntoutusohjelmaa psykiatria- ja päihdepalveluissa ole vahvistettu.

Lautakunta toteaa, että

keskushallinnon, kaupunkiympäristön toimi­alan sekä sosiaali- ja terveystoimialan tulee yh­teistyössä

  • laatia yhteinen suunnitelma asunnottomuu­den vähentämiseksi ja kiinnittää huomiota erityisesti nuorten ja maahanmuuttajien asunnottomuuteen. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon mahdollinen tuleva sote- ja maakuntauudistus.
  • suunnitella keinoja tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona asuvien asunnottomien tavoittamiseksi ja palveluiden piiriin saatta­miseksi.

keskushallinnon ja kaupunkiympäristön toimi­alan tulee

  • varmistaa asuntopolitiikassa kohtuuhintai­nen vuokra-asuntotuotanto.

sosiaali- ja terveystoimialan tulee

  • varmistaa asumisneuvontatoiminnan riittä­vyys kasvavaan asiakasmäärään nähden.

Oliko tämän artikkelin sisältö sinulle hyödyllinen?

Kommentit

Sisäilmakoditon (ei varmistettu)

Ti, 22.05.2018 - 13:12

Sisäilmakodittomat helsinkiläiset tarvitsisivat myös erillisen panostuksen, jotta he saisivat edes kohtuullisen ihmisarvoiset elämisen olosuhteet. 
Sisäilmakodittomista suurin osa on piiloasunnottomia ja heitä on erityisen runsaasti pääkaupunkiseudulla. He ovat piiloasunnottomia esimerkiksi siksi, että asunnottomaksi kirjautumalla saattaa menettää tärkeitä palveluita kuten puhelinliittymän, yritysluvan, astmalääkärin tai vammaispalvelut. 
Muista asunnottomien ryhmistä poiketen sisäilmakodittomissa suuri osa on lapsiperheitä. Nuorin tuntemani sisäilmakoditon joutui kodittomaksi heti synnytyssairaalasta. Voisiko Helsinkin huomioida myös sisäilmakodittomien hädän? He eivät pääse yleensä edes asunnottomien yömajoihin tai ensi- ja turvakoteihin. 

Mara (ei varmistettu)

To, 02.05.2019 - 14:03

Jos pyrkimyksenä on vähentää asunnottomuutta, niin miksi kaupunki myöntää vain n. 5-6% asunnottomista asunnon?

Lisää uusi kommentti

Rajattu HTML

  • Sallitut HTML-tagit: <a href hreflang> <em> <strong> <cite> <blockquote cite> <code> <ul type> <ol start type> <li> <dl> <dt> <dd> <h2 id> <h3 id> <h4 id> <h5 id> <h6 id>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.