Lasten ja nuorten pääsy mielenterveyspalvelujen piiriin

Artikkelin kuvituskuva

Arvioinnin tavoite

Tarkastuslautakunta teki yhteisarvioinnin lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista yhdessä pääkaupunkiseudun kaupunkien ja HUSin kanssa. Arvioinnin pääkysymys oli, pääsevätkö pääkaupunkiseudun lapset ja nuoret mielenterveyspalvelujen piiriin sujuvasti. Arviointi koski 7–17-vuotiaita lapsia ja nuoria ja rajattiin koskemaan kiireetöntä avohoitoa perusterveydenhuollossa, opiskeluhuoltoa, perheneuvolaa ja nuorisolle suunnattua vastaavaa palvelua sekä erikoissairaanhoitoa. Lisäksi kuultiin lastensuojelun näkemyksiä.

Johtopäätökset

Lapset ja nuoret eivät pääse mielenterveyspalvelujen piiriin sujuvasti. Helsingistä puuttuu perustasolla toimiva lasten ja nuorten mielenterveysongelmia arvioiva ja hoitava yksikkö. Tämän vuoksi erikoissairaanhoitoon jonottaa myös sellaisia potilaita, joita voitaisiin hoitaa perusterveydenhuollossa. Oppilas- ja opiskeluhuollossa ei ole riittävästi psykologin palveluja. Kokemukset oppilaitosten psykiatrisista sairaanhoitajista ovat hyviä, joten voi olla syytä arvioida, onko tarpeen lisätä palvelua kouluihin tai terveysasemille. Pirstaleisen palvelujärjestelmän takia olisi mielekästä, että lapsella tai nuorella olisi hänen palvelujaan tai hoitoaan koordinoiva vastuuhenkilö. Lasten ja nuorten hoitoon pääsyä hidastaa myös lääkäripula. Sitä voidaan jossain määrin ratkaista lisäämällä konsultointimahdollisuuksia erikoissairaanhoidon kanssa, mutta laajemmalla yhteistyöllä voidaan vaikuttaa myös valtakunnalliseen lääkäritilanteeseen. Työläät lähetekäytännöt ja työnjaon epäselvyys jatkohoidossa voivat ratketa vain luomalla yhteiset menettelyt HUSin lasten- ja nuortenpsykiatrian kanssa. Tiivistä yhteistyötä tarvitaan erityisesti lastensuojelun ja erikoissairaanhoidon välillä.

Lautakunta toteaa, että

sosiaali- ja terveystoimialan tulee

  • olemassa olevia toimintoja järjestämällä ja tarvittaessa resursointia lisäämällä perustaa lasten ja nuorten lieviä ja keskivaikeita mielenterveysongelmia arvioiva ja hoitava yksikkö, joka lisäksi toimii jatkohoitopaikkana erikoissairaanhoidolle.
  • tehdä yhteistyötä lääkärien rekrytointiongelmien helpottamiseksi lasten- ja nuortenpsykiatriassa. Lääkäripulasta tulee aktiivisesti viestittää sosiaali- ja terveysministeriöön lääkärien koulutusmäärien lisäämiseksi ja lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäreiden saatavuuden varmistamiseksi jatkossa.
  • tehdä yhteistyötä HUSin lasten- ja nuortenpsykiatrian kanssa lähetekäytännön sujuvoittamiseksi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, jotta hoitoon pääsy nopeutuu.
  • tehdä yhteistyötä HUSin nuortenpsykiatrian kanssa työnjaon selkiyttämiseksi erityisesti nuorten mielenterveyspalveluissa.
  • kehittää lastensuojelun palveluja yhteistyössä HUSin nuortenpsykiatrian kanssa siten, että apua tarvitseville nuorille voidaan tarjota hoitoa viipymättä eikä heitä jouduta tarpeettomasti sijoittamaan hoidon puutteen takia.

kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tulee

  • lisätä oppilas- ja opiskeluhuollon psykologipalvelujen saatavuutta.

sosiaali- ja terveystoimialan sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimialan tulee

  • selvittää mahdollisuus parantaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuutta lisäämällä koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon psykiatrisia sairaanhoitajia.
  • viimeistään psykiatrista hoitoa edellyttävissä tilanteissa yhteistyössä nimetä lapselle tai nuorelle lääkäri ja vastuuhenkilö, joka koordinoi palveluja ja vastaa tiedonkulusta.

Oliko tämän artikkelin sisältö sinulle hyödyllinen?

Kommentit

Pohdintaa (ei varmistettu)

Pe, 14.06.2019 - 10:41

Suunnitelmassa on paljon todella hyviä asioita ja hienoa, että epäkohtiin puututaan. Haluan kuitenkin kommentoida: ”Helsingistä puuttuu perustasolla toimiva lasten ja nuorten mielenterveysongelmia arvioiva ja hoitava yksikkö.”  Lievien ja keskivaikeiden häiriöiden arviointi ja hoito kuitenkin osin toteutuu. Erillistä yksikköä tälle ei ole, mutta etenkin arviointia tapahtuu useammassa yksikössä. Koulu- ja opiskeluhuollonpsykologit nimenomaan tekevät tällä hetkellä arvioita, joista asiakkaat lähetetään esimerkiksi TAK-polille (taas) uuteen arvioon. Virallinen perustasolla toimiva _hoitava_ taho puuttuu. Tällaisen yksikön perustaminen olisi todella hienoa. Kuitenkin, myös kouluissa toimivat psykologit voisivat hyvin tehdä myös perustason hoitotyötä kouluissa, lähellä asiakkaiden arkea. Itse asiassa, koulupsykologit tekevätkin nimenomaan tätä hoitotyötä tällä hetkellä todella paljon, minkä resursseiltaan pystyvät, vaikka työnkuvan on tarkoitus painottua nykyisen oppilas- ja opiskeluhuoltolain mukaan ennaltaehkäisevään ja yhteisölliseen työhön. 

Riittävän hoitotyön mahdollistuminen kouluissa kuitenkin edellyttäisi:
a) mahdollisuutta tiiviiseen lääkäriyhteistyöhön 
b) koulupsykologiresurssien lisäämistä reilusti (mikä onkin suunnitteilla) 1000 opiskelijaa/psykologi ei anna mahdollisuuksia pitkäjänteiseen hoitotyöhön.
c) ehdottomasti mahdollisuutta psykiatrin konsultaatioihin tarvittaessa
d) Potilastyöhön soveltuvien vastaanottohuoneiden riittävyyttä kouluilla (tällä hetkellä ei toteudu kaikissa oppilaitoksissa)
d) ja näiden edellytysten täyttyessä hoitotyön kirjaamista koulupsykologien työnkuvaan.

Keskustelu psykiatristen sairaanhoitajien palkkaamisesta lisäksi kouluihin hieman hämmentää: Mitä työnkuvaa he tulevat tekemään, mihin osaamista koulujen nykyisillä työntekijöille ei jo olisi resurssien salliessa? Mielenterveys- ja päihdetyötä on nykyisellään ymmärtääkseni hyvin vähän sairaanhoitajien koulutuksessa (vähimmillään 5op: http://tamkjournal.tamk.fi/mielenterveys-ja-paihdetyon-opintojen-maara-ja-sisalto-sairaanhoitajien-koulutuksessa-suomessa/). 
 

Lisää uusi kommentti

Rajattu HTML

  • Sallitut HTML-tagit: <a href hreflang> <em> <strong> <cite> <blockquote cite> <code> <ul type> <ol start type> <li> <dl> <dt> <dd> <h2 id> <h3 id> <h4 id> <h5 id> <h6 id>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.