Lastensuojelussa on haasteita vastata sijaishuollon kasvaneeseen tarpeeseen perhehoidolla sekä erityis- ja vaativan tason laitoshoidolla.

Sosiaali- ja terveystoimiala on kehittänyt päihteiden käyttäjien hoitoa ja päihdehaittoja vähentäviä palveluita sekä madaltanut palveluihin pääsyn kynnystä. Yhteistyössä muiden toimijoiden, erityisesti lastensuojelun palveluiden, kanssa on kehitettävää.

Kiireettömään hoitoon pääsy toteutuu terveysasemilla pääasiassa lain mukaisessa määräajassa, mutta ei kuitenkaan Helsingin omien tavoitteiden mukaisesti eikä yhdenvertaisella tavalla.

Helsingin kaupungin hankinnoissa ei ole onnistuttu täysin saavuttamaan kaupunginvaltuuston vuonna 2012 asettamia ympäristöpoliittisia tavoitteita. Vaikka useissa ympäristövaikutuksiltaan merkittävissä hankinnoissa ympäristökriteereitä on asetettu aiemminkin, laajemmin kehittämistä on alettu tehdä vasta viime vuosina Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelman myötä.

Tilankäytön tehostamisesta ja siihen tähtäävien toimintatapojen uudistamisesta on saatu vaihtelevia tuloksia kaupungin eri palveluissa. Asiakkaiden ja henkilöstön näkemysten ottaminen huomioon on kuitenkin havaittu tärkeäksi tilauudistuksissa.

Terveydenhuollon sähköiset asiointipalvelut ovat laadukkaita, mutta kaikki kuntalaiset eivät pysty käyttämään niitä. Siksi perinteisten palvelukanavien käyttö tulee mahdollistaa tulevaisuudessakin.

Vanhusten ympärivuorokautisen hoidon laadunvalvontaa voidaan pitää tyydyttävänä kaupungin omassa tuotannossa ja riittävänä ostopalveluissa.

Helsingin kaupungin suun terveydenhuolto on laadukasta, mutta hoitoon pääsy on ollut vaikeaa erityisesti yhteydensaannin ongelmien ja kiireettömien aikojen puutteen vuoksi.

Perhekeskusmalli on lisännyt eri ammattilaisten välistä yhteistyötä tavoitteiden mukaisesti. Perhekeskustyö on vasta alussa useilla Helsingin alueilla ja kehittämistarpeita on edelleen.

Uuden johtamisjärjestelmän ja toimialamallin myötä kaupunkikokonaisuuden ohjattavuus on parantunut. Ohjauksesta on kuitenkin samalla tullut hajanaisempaa, ja on syntynyt epäselvyyttä siitä, kuka ohjaa mitäkin asiaa.

Asiakkaiden asema on osin parantunut perustoimeentulotuen Kela-siirrossa, mutta myös väliinputoajia löytyy.

Kaupungin tulisi järjestää lasten ja nuorten lieviä ja keskivaikeita mielenterveysongelmia arvioiva ja hoitava yksikkö, sillä matalan kynnyksen palveluissa ei kyetä hoitamaan kaikkia, eivätkä useat ongelmat edellytä erikoissairaanhoitoa.

Lasten ja nuorten kuntoutuspalveluissa toiminta- ja puheterapiaa ei ole riittävästi. Kaupungilta puuttuu neuropsykologisen kuntoutuksen asiantuntemus.

Omaishoitoa tukevat palvelut ovat monipuolisia, mutta palvelutarjontaa ei hyödynnetä täysimääräisesti. Palvelujen laadussa omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana on parannettavaa.

Kilpailutettujen tukipalvelujen laatu pystyttiin useimmiten turvaamaan laadunvalvonnan ja sopimuksen seurannan avulla, vaikka puutteitakin esiintyi.

Hankintoja tekevien perehdytykseen ja jatkuvaan koulutukseen sekä työnjaon ja ohjeistuksen selkeyttämiseen on tarvetta.

Asunnottomuusohjelmia on toteutettu ja pitkäaikaisasunnottomuutta on saatu vähennettyä, mutta asunnottomuus kokonaisuutena on kasvanut ja muuttanut muotoaan.

Toimenpideohjelman toimenpiteitä on toteutettu, mutta ylipainoisten määrä kasvaa.

Saattohoito on laadukasta varsinkin vaativalla erityistasolla (HYKS) ja erityistasolla Suursuon sairaalassa ja kotisairaalassa, mutta perustason hoidossa osaaminen ja edellytykset vielä vaihtelevat.

Ensihoito on tuloksellista kasvaneesta tehtävämäärästä huolimatta.